Idiotismin metakognitiiviset ulottuvuudet

 Terve kaikki! Teillä on varmasti ollut rankka työviikko takana, mutta voin lyödä vaikka pääni pantiksi, että ei todellakaan yhtä rankka kuin minulla ja muilla tehtaan työntekijöillä. Tämä on ollut kuin uni, mistä ei ole toivoa herätä uuteen aamuun, koska vaikka mitä tekisi niin heräämistä ei tapahdu. Mä hieman selvennän tätä tilannetta, koska ette edes osaa välttämättä tämän kirjoituksen jälkeenkään sisäistää sitä millaisen idiootin kanssa olen joutunut viikkoni kamppailemaan, mutta kerron silti.

Esimmäinen ja pysyvä auringonpimennys typeryyden linnunradassa

Eräs tuttavani oli aikoinaan hyvin hankala tapaus, enkä mene siihen sen kummemmin kuin vain kertoakseni, että hän on nyt muuttunut ihmisenä. Jokaisen aivot omaava ihminen ymmärtää, että jotkut ihmiset voivat oikeasti muuttua, vaikka taustalla olisi kuinka pahoja tekoja tahansa, mutta korostan, että vain aivot omistava ihminen. Mutta tämä idiootti on kuin tämän älykkyysakselin toinen ääripää. Tai ehkä hänen typeryytensä on jo ylittänyt akselin räjähdysmäisesti niinkuin hellanpesään heitetty kuumemittari. Oli miten oli niin tämä mallikappale typeryyden singulariteettisuudesta aloitti oman mainostuksensa avaamalla suunsa kovaan ääneen sanomalla, että "Joose ei ole muuttunut". Ei tarvinnut esittää kuin yksi vastakysymys tälle urpolle ja hän melkein kusi housuunsa, koska hänen aivonsa ei pystynyt prosessoimaan tätä kysymystä. Tätä samaa paskaa jatkui kolme päivää ja olin varma, että eläisin jossain 90-luvun surkeassa saippuasarjassa, jossa ei tapahdu mitään juonenkäänteitä, koska viisivuotiaskin osaa jo ennustaa mitä lopussa tapahtuu, mutta sitten tämä saatanan aivokääpiö kertoi työnjohtajalleen siitä, että olen haukkunut häntä koko ruokalan läsnäollessa ja kuinka minä olen saattanut hänet naurunalaiseksi, vaikka todellisuudessa hän teki sen ihan itse. Työnjohtaja siis tuli kuulustelemaan minua tilanteesta ja kerroin hänelle totudeen ja myönsin myös, että mäkin saatoin toimia ehkä hieman epäsovinnaisesti, mutta pian arvoisa työnjohtajakin sai itse nähdä tämän typeryyden ihan omilla silmillään, mutta palaataan siihen kohta. 

Olimme siis tehneet tämän idiootin ja työnjohtajamme kanssa suullisen sopimuksen siitä, että hän antaa asian olla sillä ehdolla, että idiootti lopettaa hokemisen ja minä taas en saata häntä naurunalaiseksi, mutta mitä tämä meidän elävä todiste idiotismin metatasoista päätti tehdä? Hän tuli takaisin ja sanoi "Joose ei ole muuttunut" ja nyt ruokalassa olevat työntekijät alkoivat nauraa hallitsemattomasti. Hän rikkoi siis oman puolensa sopimuksesta ja teki sen lisäksi vielä sen mikä minulta oli sopimuksessa evätty. Hän on ihan kuin jokin shakkirobotti, joka on ohjelmoitu häviämään jokaisesta siirrosta, mutta aina kun hänen välimuistinsa tyhjenee niin hän tulee aina takaisin ja yrittää uudestaan.

Mä kun taas monet muut, oltiin jo menetetty toivo, mutta päätin vielä kerran yrittää ratkaista tämän tilanteen, mutta nyt ihan vakavasti nimittäin julistin oikeudenkäynnin. Kyllä! Oikeudenkäynnin keskellä tehtaan ruokalaa. Olin esittänyt perustellusti ja ilman johdattelua idiottille kysymyksiä, joihin hän vastasi, että "en minä ole rikkonut sopimusta, kyllä minä saan mielipiteeni ilmaista". Tilanne oli nyt epäselvä, koska työnjohtajamme oli sanonut yhtä kun taas tämä idiootti sanoi toista. Päätin siis jättää oikeuden käsittelyyn ja ajattelin, että tämä perkeleen aivotoiminnan absoluuttinen nollapiste olisi viimeinkin luovuttanut, mutta ei. Hän oli jo aikaisemmin lähtenyt kävelemään, koska luultavasti hän kusi housuunsa sen ainoan aivosolunsa mitä hänen tyhjästä päästä löytyi, mutta sitten yht'äkkiä ovet taas aukesi ja hän huusi "tapaus vaatii jatkokäsittelyn". Siinä vaiheessa kaikki ruokalassa hiljeni ja kono farssi sai aivan uuden ulottuvuuden.

Oikeudenkäynnin jatkokäsittely, todistajien lausunnot.

Itse työnjohtajamme oli myös ruokalassa ja hänen ilmeensä jo kertoi sana tarkasti, että mitän hänen mielessä liikkui. "Mitä helvettiä täällä tapahtuu?". Päätin siis kerrata tilanteen, että työnjohtajakin saa tilanteesa käsityksen ja annoin hänen kertoa puuttuvat todisteet ja hän kertoi todisteet ja varsin lyhyillä, mutta selvillä lauseilla. Idiootti jähmettyi jäykäksi kun hirven kyrpä nähdessään lähestyvän tukkirekan. Ainoa ajatus hirven päässä on "haluan tällä kertaa jäädä alle" ja sitten PUTUMM!!!. Juuri sama metafora sai ihan todellisen käänteen kun päätin antaa tuomarinpaikan itse työnjohtajalle ja hänen tuomionsa oli selvä. Se oli "nyt sinä poistut tästä ruokalasta" ja se oli idiootin viimeinen naula arkkuun ainakin siltä päivältä. Koko ruokala purskahti nauruun ja oikeus oli viimein tapahtunut. Mutta tarkkanäköiset varmasti jäi miettimään tuota "se oli idiootin viimeinen naula arkkuun ainakin SILTÄ PÄIVÄLTÄ" lausetta. No kuten arvata saattaa niin hän tuli uudelleen ruokalaan ihan pokkana ja sanoi "Joose ei ole muuttunut". Siinä vaiheessa kukaan ei enää edes katsonut häneen, koska jo viimeinen kipinä toivosta oli sammutettu kymmenen litran vesiämpärillä, mutta tämä toimi, koska hän lähti taas pois sanomatta sanaakaan. Mutta mitä jos ja KUN hän tulee takaisin? Mitä on enää tehtävissä? En enää tiedä, pystyykö edes huipputason psykologit tai älykkyyden/retardaation asiantuntijatkaan ymmärtämään ratkaisua tälle tilanteelle. Oli miten oli niin perkeleen hyvää loppuviikkoa kaikille.